Mitäs meille kuuluu?

Hyvää kuuluu, kiitos kysymästä!

Tyttö kasvaa kohisten. Muutaman kuukauden takaisia valokuvia katsoessa sen vasta oikiastaan tajuaa! Uskomatonta. Oliko Pihla tuommonen rääpäle? Nythän tyttö on siis jo Iso, kohta lähtee kouluun!

Kolmen kuukauden huima rajapyykki saavutettaan siis ensi viikolla. Varmaan pittää juhlan kunniaksi tarjoilla neitille aamiainen sänkyyn. Eiku joo, sellainen palveluhan Pihlalla jo on. Joka aamu! Yöt on muuten menny oikein mainiosti. Yleensä illalla nukahetaan yheksän kieppeillä, viimestään kymmeneltä. Yön Pihla jaksaa nukkua tosi hyvin, yleensä vasta 6 - 6.30 alkaa pinnasängystä kuulumaan nälkäinen ähinä. No sitten yleensä ruokaillaan pitkän kaavan mukaan, nukutaan välissä ja syyän lissää. Vähän on muka jo jotain rytmin tynkää alakanu muodostumaan. Ainakin muutamaksi päiväksi kerrallaan.

On muuten uskomatonta, miten tuo tyttö on heti aamusta tarmoa täynnä. Siinä vaiheessa, kun itse istuu aivot horroksessa kahvikupin ja Kalevan ääressä, Pihla jodlaa jo täyttä päätä sitterissään, jalat ja kädet viuhtoen. Siinä kuule aamuäreys häipyy kohtuullisen nopeaa, kun neiti näppärä selittää yön tapahtumat, kiljahtelee ja nauraa.

Vaunuissa viihtyy edelleen vaihtelevasti. Pitää aikalailla tähdätä juuri siihen oikeaan hetkeen, jos meinaa vaunulenkille mennä ilman huutoa. Onneksi on tuo kantoliina, jossa on hieman mukavampaa. Ja onhan tuo liina nyt kieltämättä kätevämpi kuin vaunut…

Pihla naureskelee paljon. Etenkin, kun isä tulee töistä kotiin. Tykkää kuunnella musiikkia ja “lauleskella” äitin kans. Homma menee niin, että ensin minä laulaa loilottelen millon mitäkin lapsille sopivaa ja sopimatonta, Pihla sitten vetää soolon. Koiria Pihla seuraa tosi tarkkaan. iida on ilmoittautunut vapaaehtoiseksi puklunaaman pesijäksi, vaikka ollaan kyllä sanottu, että soituu se homma tällä harsollakin. Pihlaa vaan naurattaa, jos Iida joskus pääsee nuolasemaan. Nyrkkejä tungetaan suuhun välillä kumpaakin yhtäaikaa tai sitten jäädään ihmettelemään, että mitkäs mötikät ne tuossa on.